Viime sunnuntaina vietettiin perinteistä leikkien ulkoilupäivää Espoon Luukissa, ja osallistuttiin tapahtumaan koko perheen voimin. Ohjelmassa oli tuttuun tapaan lenkki, hyvää ruokaa ja leikkimielistä kisailua. Jälleen kerran oli oikein mukavaa viettää päivä näissä merkeissä ja tavata muita leikki-ihmisiä koirineen.

Eilen osallistuin Elkien ja Roihun kanssa agilityseuramme epäviralliseen agilitykilpailuun. Elkie teki peräti nollaradan johon olen oikein tyytyväinen! Vauhtia olisi varmaan saatu lisää jos itse olisin liikkunut nopeampaa, mutta tällä hetkellä hidas nolla on mulle paljon mieluisampi kuin nopeammat kontaktiloikkaradat. Roihun kanssa saatiin aikaiseksi kaksi virhettä, riman pudotus ja kielto, mutta ei tämäkään rata paha ollut. Osallistuminen oli tärkeintä, koirat (ja minäkin!) pääsivät pitkästä aikaa nauttimaan kisatunnelmasta.

Eilisissä kisoissakin pidettiin samalla pienimuotoiset leikkitreffit, kun Elkien lisäksi starttaajien joukoista löytyivät leikit Peikku, Windi, Kipinä ja Zany, eli päivän aikana nähtiin peräti viisi leikkiä, mikä on suorastaan harvinaista muualla kuin Agirodussa. Paula ahkeroi kolmen koiran kanssa ohjaten omiaan Peikkua ja Windiä sekä lisäksi lainakoira Kipinää, joka osallistui ihka ensimmäistä kertaa elämässään agilitykisoihin. Saman tekivät Kipinän poika Zany isäntänsä kanssa ja kaikkien meno näytti varsin pirtsakalta, siitä on hyvä jatkaa!! Leikkiporukkahan treenaa säännöllisesti syksystä kevääseen Sporttikoirahallilla, joten kovasti tässä odotellaan että heidän joukostaan löytyisi monia uusia naamoja kisaradoille :)

Muutoin meille ei mitään erikoista kuulu, agilityä ollaan treenattu kerran pari viikossa ja sen lisäksi ei juuri muuta. Yhdet paimennuskisat oli tarkoitus kisata lokakuun lopulla mutta yllättäen oma jalkani oli poissa pelistä siihen aikaan. Eipä se mitään, muutama startti saatiin kuitenkin tälle vuodelle. Ensi vuonna sitten pitäisi harjoitella uusia juttuja, että voisi joskus ehkä haaveilla kakkosluokasta.

Koska oma agilitymotivaatio on edelleen kateissa, päätin että pidetään säännöllisistä viikoittaisista treeneistä lomaa ainakin ensi kesään asti ja treenataan silloin kun huvittaa, ja jos ei huvita niin ei treenata ollenkaan. Tähän asti sillä päätöksellä on ollut myönteisiä seurauksia, kaivoin parit agilityesteet pihalle varastosta, johon survoin ne syksyllä 2010 :) Ollaan siis harjoiteltu keppikulmia, keppien hakemista ja kontakteja, ja ajeltu jopa seuramme ulkokentällekin tekemään radanpätkää. Elkie ja Roihu ovat kuitenkin molemmat aktiivisia koiria jotka kaipaavat pidemmän päälle muutakin tekemistä kuin sohvalla makoilua ja lenkkeilyä, joten ihan vaan sohvaperunoina niitä ei voi pitää, enkä tietysti sitä haluakaan.

Pääsimme Roihun kanssa mukaan myös neljän kerran tokokurssille. PK-tottis vie paljon aikaa ja tottiksen lisäksi pitäisi ehtiä treenaamaan vielä hakua tai jälkeäkin, joten keksin että toko voisi olla meidän juttumme lisäaktiviteetin muodossa. Ensimmäiset treenit ovat takana ja Roihu oli tosi hyvä! Kyllä se vaan palkitsee, että Roihun kanssa on käyty pentutokot ja vuosi pk-tottista. Vaikka nyt on ollut kaikesta tottistelusta 1,5 vuotta taukoa (kotipihatreenejä lukuun ottamatta), niin liikkeet tuntuvat sujuvan entistäkin paremmin. Katsotaan miten kauan tämä motivaatio säilyy, paineita ei oteta, vaan tehdään sitä mikä milloinkin maistuu. Paimennus on tällä hetkellä lähes ainoa laji johon ohjaajalla on palava halu, mutta talven ajan pidetään siitä enimmäkseen taukoa olosuhteiden pakosta. Sitä paitsi en haluaisi vain harrastaa paimennusta, haluaisin että se olisi oikea työ ja elämäntapa koiralle... mutta kun olen niin kranttu kaikkien maaplänttien suhteen mitä netistä löytyy. Sen pitäisi olla keskellä ei mitään ja silti lähellä kaikkia palveluja, ainakin päiväkotia, koulua ja omaa työpaikkaa. :)

Lotta vei Elkien viime sunnuntaina pitkästä aikaa Match Showhun, en ole antanut viedä sitä trimmaamattoman ja sen jälkeen kaljun turkin takia, mutta sunnuntaiksi turkki oli ehtinyt sen verran hyvään kuntoon että kehtaa muillekin näyttää. He osallistuivat veteraaniluokkaan, saivat punaisen nauhan ja sijoittuivat toisiksi. Nyt heillä on siis neljästä mätsäristä saaliina kolme punaista nauhaa, kaksi punaisten kakkossijaa ja yksi punaisten kolmossija. Elkiehän on suorastaan mätsärikone ja Lotta esittää sen niin kauniisti.

Elkien kunniaksi hain ja myös sain kennelnimen Elkini. En vaan taida kestää kahta leikkinarttua samassa taloudessa (se riski että eivät tule toimeen keskenään...), joten saa nähdä toteutuvatko kasvatushaaveeni ja koska, jos Elksu elää sen 18-vuotta niin odottelua olisi vielä 10 vuotta, ellen sitten sijoita narttua johonkin kivaan aktiiviseen kotiin jo lähivuosina :)

Ollaan oltu paimennuskilpailuissa koko viikonloppu, pe ja la SPKY:n kisoissa ja tänään SBCAK:n kisoissa. Viikonlopun ratoihin mahtui onnistumisia ja epäonnistumisia, muistutus siitä että Roihu osaa edelleenkin niin paljon enemmän tästä touhusta kuin minä, ja pisteenä i:n päälle PPR1 koulutustunnus :) Enempiä ei jaksa jaaritella kun väsy painaa, mutta tähän päivään on kiva päättää aktiivinen paimennuskausi tältä vuodelta (pässit lähti joten treenirintamalla tahti rauhoittuu) ja odotella innolla uutta kesää. Roihu on hieno koira, kunpa joskus osaisin olla sen arvoinen ohjaaja (tarkoittaa siis sitä, ettei olisi radan jälkeen sellainen olo että koiralta pitää pyytää anteeksi, kun olen tyhmyyttäni luullut että se ei tiedä mitä tekee, vaikka oikeasti sen tekemisissä on ollut paljonkin järkeä...) .

Keskiviikkona ja torstaina oltiin taas paimennuskisoissa, ja tavoitteena oli saada pidettyä tällä kertaa lampaat radalla, kun viimeksi päästettiin ne karkuun heti tolpalle tuonnin jälkeen.

Keskiviikon kisoissa melkein päästettiinkin yksi suht alussa omille teilleen, mutta Roihu pelasti hienosti tilanteen, ja päästiin jatkamaan matkaa. Jostain syystä yhteinen sävel tuntui kuitenkin olevan täysin hukassa, eikä rata ollut varmastikaan kaunista katsottavaa senkään takia, että komensin Roihua koko ajan niin rumasti ;) Mutta kun se maahanmeno oli kateissa, ja mun mielestä Roihu kulki koko ajan ihan ihme paikoissa, vaikka luultavasti sillä oli omat syynsä, joita minä vaan lampaista ymmärtämättömänä en tajunnut (?). Häkityksessä sitten päästettiin vielä yksi karkuunkin, joten tulos lopulta hylätty, ja suorituksesta jäi aika huono fiilis. Roihu ei tuntunut olevan ollenkaan oma itsensä, en tiedä mistä johtui, varmaan siitä että itse olin niin hermona.  

Torstaina käytiin ennen kisaa muistelemassa mitä maahanmeno tarkoittaa, ja se tuntuikin kirkastuvan Roihulle ihan välittömästi, helposti koulutettavissa oleva koira kun on.  Tällä kertaa lähdettiin radalle tosi hyvällä mielellä kun koira oli niin hyvin kuulolla, ja päästiin rata läpi, jee! Tolpalle tuonti oli aikamoista kiemuraa ja  poispäinajosta ei tullut mitään, mutta muuten ei mitään suurempaa härdelliä ja maahanmeno toimi joka käskyllä. Tuomarilta sain vielä arvokasta palautetta, kuulemma olisi syytä myös kehua koiraa kun se tottelee. Voi että, miten sitä aina unohtaa koirankoulutuksen tärkeimmän asian, kehumisen!! Pitäisi myös harjoitella liikkeelle lähtöä rauhallisesti, Roihulla on kuulemma paljon voimaa, joten sen maahanmenon jälkeistä liikkeelle lähtöä pitäisi rauhoittaa jotta lampaat eivät sinkoaisi niin vauhdilla eteenpäin. Eli harjoitukset jatkukoot. Saimme tältä radalta kokoon 56 pistettä joka on tämän hetkinen piste-ennätyksemme, sitä sitten yritetään parantaa syyskuussa.

Roihulla oli tänään elämänsä toinen näyttely Helsingissä, osallistuttiin avoimeen luokkaan ja tuomarina toimi Reijo Tuovinen.

Arvostelu kuuluu näin:

"Ryhdikäs, hyväluustoinen uros. Hyvä pää. Hieman vaaleat silmät. Hyvin kulmautuneet raajat. Hyvä askelpituus. Hieman kuluneet hampaat."

Suuhun katsoessaan tuomari kysyi leikkiikö Roihu kivillä, ja totesin sen leikkivän päivittäin hiekkaisilla haloilla, kuulemma tällaisia harrasteita omaavat koirat tunnistaa heti hampaista ja niin ovat Roihunkin hampaat hieman hiekkaleikeistä kärsineet...

Mutta sitten siihen tärkeimpään, päivän saldo ERI eli erinomainen ja avoimen luokan urosten 2. sija. Mielestäni aivan ansaitusti, vaikken osannut silti sitä odottaa. :)

Kesä on mennyt ohi vauhdilla, ja nyt alkaa olla jo syksyn tuntua ilmassa. Mukavaa kun on viileämpää, kestää olla ulkonakin enemmän. Kanttarellisaalista on saatu jo ajat sitten, muita metsän ihanuuksia vielä odotellaan.

Elokuun osalta kalenteri on tupaten täynnä kaikenlaista koiriin liittyvää, ihan kuin "ennen vanhaan", jolloin viikonlopputreffit piti sopia mielellään kuukausia etukäteen, jotta muisti olla ilmoittautumatta koirakisoihin ja -tapahtumiin. Lisäksi vielä tämä puutarhanlaittoinnostukseni, niin ei tarvitse miettiä mihin vapaa-aikaansa käyttää. Harmi vaan, ettei ole hortonomin koulutusta, vaikka kuinka laittaa ja laittaa niin piha ei näytä siltikään miltään... no, ei sitä pihaa oikeasti ole niin paljon edes laitettu, tuntuu vaan siltä kun kaivelee syviä kuoppia kiviseen maahan ja koittaa pahimmista murikoista päästä eroon rautakangen kanssa ähkien. Ei tarvitse lähteä kuntosalille ei.

Koirille kuuluu "sitä samaa" eli ei mitään uutta. Elkien turkki kaipaa taas kunnostusta jotta sitä voisi viedä mätsäreihin, Valo viettää eläkepäiviä ja Roihun kanssa ollaan ahkerasti paimennettu. Kyllä siitä olisi jo apua ihan oikeissa töissä, harmi vaan ettei sitä oikeaa omaa maatilaa ole löytynyt, vaikka niin luulin jo keväällä käyneen, kohtalo vaan määräsi toisin ja hyvähän tässäkin on asustella. Puuttuu vaan ne lampaat, mikä on aika iso puutos.

Tässä yksi kesäinen kuva, vietettiin ihana päivä Roihun kasvattajan Leenan luona, hieman paimennellen ja sen jälkeen metsässä kävellen & lammissa uiden: