Jopas nyt on saatukin kunnon paukkupakkaset ja vieläpä pitkäksi aikaa. Pakko myöntää, että mulle alkaa jo riittää, viime yönä mittari lähenteli meilläkin -30 astetta. Koirat kyllä tekevät lenkkinsä näinkin kylmässä, mutta tuon vauvelin kanssa ei päästä vaunulenkeille. Odottaisin jo niin innolla, että pääsisi päiväsaikaan pitkille lenkeille koko konkkaronkka. Tosin en ole varma haluanko kolmea koiraa mukaan samalla kertaa, yhden harjoittelukerran perusteella meni jo hermot, joten ehkä yksi kerrallaan on rentouttavampaa ;)

Roihu ja Valo ovat edelleen ok vauvan suhteen, mutta Elksun-kelksu vähän stressaa. Se alkaa täristä ja läähättää kun vauva itkee, ja muutoin sitten rauhoittelee itseään lipomalla suupieliään kun vauva on lähistöllä. Eräänä päivänä se istui vauvan vieressä ikään kuin katsellakseen häntä, mutta käänsikin sitten päänsä aivan vastakkaiseen suuntaan, ja istui siten iät ja ajat. Rauhoittava ele tietääkseni sekin. No, Elkien täytyy vaan ajan kanssa tottua.

Roihun kanssa innostuin pitkästä aikaa treenaamaan tottista pihalla, ja sepä seurasikin tosi hyvin, myös ilman hihnaa. Nyt on vaan sellainen fiilis, ettei millään riitä aika ohjatuissa treeneissä käymiseen, joten ehkäpä siirrymme vallan kotitreenaajiksi edelleen se BH-koe mielessä siintäen. Jostain tässä harrastusviidakossa on kuitenkin karsittava, liika on liikaa.

Agilityn pariin olen suunnitellut palaavani helmikuun puolella, mutta tarkoitus ei todellakaan ole kisata vielä pitkään aikaan. Roihulle pitäisi opettaa ylösmenokontaktit kosketusalustaa apuna käyttäen, enkä ole vielä saanut aikaiseksi aloittaa naksutinkoulutusta tuohon kosketustreeniin. Samaten haluan sen flankkaamisen kuriin, keppien sisäänmenon varmaksi ja ylipäätään Roihun etenemistä itsenäisemmäksi, kuitenkin tietysti ohjausta kuunnellen. Elkien kanssa täytyy varmaan siirtyä "pidetään vaan hauskaa" -linjalle, kun ne kontaktit ovat olleet säännöllisesti ongelma ja Elkie täyttää maaliskuussa jo 7-vuotta! Mutta mikäs siinä, hauskanpitohan onkin pääasia :) Kivahan se olisi joskus myös pärjätä, mutta se ei ole agilityssä pääasia minulle.

Kiitokset kaikille onnitteluista!

Ihan hienosti koirat ovat tottuneet pienokaiseen, Elkie tosin oli alussa sitä mieltä että vauva on yhtä kuin helistin, ja seurasi vauvaa joka paikkaan. Onneksi Elksu on niin pehmeä koira, että uskoo kun kieltää. Ja on noilla koirilla välillä sellainen "pallo hukassa" -ilme, tottakai niilläkin menee hetki totutellessa uudenlaiseen arkeen.

Kehdossa on kätevä kurkistusaukko: 

Potretti:

Jahka tässä vielä tovi odotellaan, niin eiköhän sitten lähdetä taas agilityäkin kokeilemaan. Roihu on kyllä sopeutunut hienosti kotikoiran elämään, se pärjää ilman aktiviteettejäkin jos tarve vaatii :) Valosta & Elksusta puhumattakaan.

Hyvää alkanutta Uutta Vuotta kaikille!

Tämä vuosi käynnistyi varsin onnellisissa merkeissä, kun pieni tyttäremme syntyi loppiaisena 6.1. ennen aamukymmentä, strategiset mitat 3490 g ja 52 cm. Kaikki sujui hyvin, ja koska en yleensäkään halua olla missään etuajassa (turhaa ajanhaaskausta, koska odotteluun käytetyn ajan voi käyttää monella muullakin tapaa), niin ei sitten sairaalassakaan tarvinnut olla kuin vajaat 3h ja jo oli tytteli maailmassa. Sairaalaan lähtiessä vielä mietin, että toivottavasti ei tullut turhan aikaisin lähdettyä matkaan, koska kivempi odotella h-hetkeä kotosalla koirien kanssa... ;)

Koirat ovat tosi kiinnostuneita pienokaisesta, etenkin Roihu ja Valo. Elkie on kiinnostunut vielä enemmän hänen helistimistään, aivan kuten etukäteen aavistelinkin. Kumma juttu, miten etenkin Roihun koko olemus huokuu sellaista "olen tosi varovainen, ettei vauva vaan loukkaa"  - ajatusta. Ja olen myös yllättynyt miten kiinnostunut Valo on vauvasta, ajattelin että Valo olisi mieluummin omissa oloissaan. Ja kuten myös aavistelinkin, huomasimme jo eilen, että levoton vauva rauhoittuu kuullessaan koirien haukkuvan. :) Vaikka eipä hän ole ehtinyt montaa kertaa levoton ollakaan, tosi kiltin ja rauhallisen oloinen tyttö.

Tässä vielä yksi kuva viime tiistailta, jolloin viimeksi pääsin nauttimaan pakkasesta ja auringosta, kyllä oli mahtava ilma:

Nyt sitten pidetään pieni tauko agilitytreeneistä ja totutellaan uudenlaiseen arkeen...

Tiina kävi eilen hieromassa koko porukan meillä, edellinen kerta onkin usean kuukauden takaa. Oli mukava huomata, että Valon ennen niin kivikova selkä on nykyään varsin pehmeä, eli selkälihakset eivät enää jumita. Kaikilla kolmella oli myös varpaat varsin vetreänä, edellisellä kerralla kaikilla oli jalkapöydissä/varpaissa kireyttä.

Muutoin Elkiellä olikin sitten lihakset jumissa vähän sieltä täältä, mutta aivan erityisesti takatassut (lähentäjät ja loitontajat). Hieronta teki kerran niin kipeää, että Elkie murisi ja olevinaan vähän näykkäisikin Tiinaa, ihmisille ärhentely ei todellakaan ole tyypillistä Elkielle. Täytyy alkaa hieroa sitä taas itse enemmän (kuten tietysti Valoa ja Roihuakin), jotta saataisiin takatassut parempaan kuntoon.

Roihu suhtautui tälläkin kertaa kaikkein rennoimmin hierontaan, Valo oli myös aika ok, mutta Elkie rentoutui ainoastaan sekunnin parin ajaksi silloin tällöin. Roihulla lihakset olivat melko lailla ok kunnossa, lapojen seudulta löytyi eniten kireyttä. Sakke on käynyt sen kanssa mukavan paljon canicrossailemassa, ja koska Roihu vetää siinä touhussa kuin hevonen, ei ihme jos lihaksista jotain muhkuroita löytyykin. Hierotaan, hierotaan...

Suuret kiitokset Tiinalle kolmikon lihashuollosta! :)

Näin kavereita Valo ja Roihukin nykyään ovat, vaikka Valo oli Roihun suhteen alkuun todella hitaasti lämpenevää sorttia... olisikohan vuosi vierähtänyt, ennen kuin näin Valon heiluttavan Roihulle ensimmäistä kertaa häntää. ;)

Elksu oli hieman järkyttynyt saamastaan kohtelusta (laittaa nyt koiralle tonttulakki päähän), siksi näin totinen ilme... ;) 

Sanoi Elkie nähtyään upouudet joululahjaksi saamani Ainot lattialla, ei siihen mennytkään kuin n. 15 sekuntia ;)

Ollaan nautiskeltu lomasta ja ihanasta talvisesta lumesta ja pakkasesta. Tosin tänä aamuna mittarin näyttäessä -23,6 astetta alkoi kylmyys tuntua jo koirien tassuissakin, joten kovin pitkiä aikoja kerrallaan ei viitsitä ulkoilla.

Olen ollut aikeissa napsia koirista talvikuvia blogiin, mutten ole voinut, koska Elkie ja Valo ovat olleet niin kamalassa trimmissä, eli toisin sanoen täysin trimmaamattomia. Ja kuten jo aiemminkin todettu, ylipitkäksi kasvanut turkki ei enää edes lämmitä, joten trimmausprojekti on taas aloitettu pikkuhiljaa. Saa sitten edustavia kuviakin kenties, heh. Tällä hetkellä Elkie muistuttaa enemmän pumia kuin leikkiä, vai mitä? 

Meillä vallitsee kotona omat Kaffelandian lait, joiden mukaan jokaisella koiralla on oikeus "lakisääteiseen aamu- ja iltalenkkiin". Jos "lakisääteinen" viivästyy, viereemme ilmestyy tämän näköinen otus:

Siinä se sitten tuijottaa niin kauan että pääsee lenkille!

Valon mielestä taas lenkkeily on näillä pakkasilla yliarvostettua, paljon mukavampaa olisi kölliä sohvalla lämpimässä: