Huomenna pitäisi startata loman alkamisen kunniaksi Nastolan Agirotukilpailuun. Huomiselle en ilmoittautunut kisaamaan, joten saa ajella ihan rauhassa ja lähteä matkaan sitten kun ehtii. Lauantaina Elkiellä & Roihulla on kaksi virallista kisaa, sunnuntaina Roihulla yksi epävirallinen ja Valolla olisi joukkuekisa. Elkie on varakoirana leikkijoukkueessa, kuten myös Peikku, ja koska yhtä varakoiraa tarvitaan, niin Elkie ja Peikku saavat kinastella kumpi pääsee radalle ;) Leikit starttaavat medeissä, mutta kaipa Elksu jaksaisi yhden radan verran kirmata korkeampia hyppyjä. Meillä olisi ollut bc-joukkuekin koossa, mutta unohdettiin ilmoittaa se, tylsää. Nooh, riittää sitä juoksemista muutenkin. Lauantai on aika pitkä päivä, kun päivän eka startti meillä on klo 8.00 ja vika alkaa klo 20.30.

Paimenneltukin ollaan, välillä menee paremmin ja välillä huonommin, kun pässit eivät aina vaivaudu liikkumaan. Ne saattavat jäädä jumittamaan johonkin, jolloin Roihu jonkin aikaa niitä tuijottaa pontevasti tyyliin: "Jos ette kohta prkl liiku niin... olkaa sitten liikkumatta". Nooh, maanantaina päästään kuulemma "lentäville lampaille", joten eiköhän Roihun itseluottamusta saada sitten nostatettua :) Ja ollaan me näillä pässeilläkin saatu monia onnistuneita pätkiä, yksinämme ja apukoiran kanssa. Ja itse olen myös oppinut jonkin verran lampaiden sielunelämästä kun olen päässyt niiden kanssa enemmän tekemisiin.

Ennakko-odotukset

Tänään testattiin ihan virallisesti Elkien luonne Karkkilassa Akita ry:n järjestämässä luonnetestissä. Päivän tuomareina toimivat Bengt Söderholm ja Tarja Matsuoi.

Jännitin etukäteen testiä aika paljon, koska pelkäsin että se on meidän herkälle Elksulle liian järkyttävä kokemus. En myöskään tiennyt testistä etukäteen muuta kuin mitä netistä olen lukenut, joten odotin, että se on jollain tapaa "pahempi" kuin sitten loppujen lopuksi olikaan. Niille, jotka eivät luonnestestistä mitään tiedä, niin tietoa löytyy esim. täältä. Halusin kuitenkin testauttaa koirani ihan mielenkiinnosta, aina mukava saada lisää tietoa oman koiran käyttäytymisestä erilaisissa tilanteissa, joten ilmoittauduimme mukaan.

Veikkasimme etukäteen Saken kanssa millaiset pisteet Elksu saa, ja Sakke oli varma että se hylätään, minä uumoilin  n. 100 pistettä. Oma veikkaukseni osui lähemmäs, loppupistemääräksi saimme 116 pistettä ja hyväksytty testi.

Pisteet osa-alueittain

Pelkät pisteethän eivät kerro vielä paljoa, joten tässä pisteet osa-alueittain (asteikko -3 - +3):

I Toimintakyky -1 pieni

II Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

III Puolustushalu +1 pieni

IV Taistelutahto +2 kohtuullinen

V Hermorakenne +1 hieman rauhaton

VI Temperamentti +3 vilkas

VII Kovuus -2 pehmeä

VIII Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

Luonnetestin kulku

Testi aloitettiin testaamalla taistelutahtoa leikkimällä, ja Elkiehän leikki tuomarin kanssa patukalla aivan innoissaan. Sen perusteella taistelutahdosta olisi siis voinut antaa täydet pisteet, mutta muissa tilanteissa taistelutahto ei tullut esille, joten tulos +2.

Leikkimisen jälkeen oli vuorossa kelkka, ja se oli jotain aivan kamalaa Elkien mielestä. Se onnistui pääsemään eroon kaulapannastaan, ja hetken näytti ettei sitä enää kiinni saakaan. Sain kuitenkin, ja lainattiin sitten kaulapantaa jonka sai vähän tiukemmalle, ja jatkettiin testiä. Aika kauan Elksua sai houkutella, että se uskalsi tulla kelkan luo.

Kelkan jälkeen oli luoksetulo, Elkie tuli kyllä luokse, vaikka keskellä kenttää nököttävä kelkka sitä hirvittikin.

Seuraavaksi katsottiin puolustaako Elkie minua kun vieras ihminen uhkaa, ja Elkien varaan ei voi laskea, ei puolusta ;)

Kokeessa kuljettiin myös yhtäkkiä koiran vieressä "hypähtävän" haalarin ohi, ja tämän jälkeen katsottiin miten koira uskaltaa kulkea toisenkin kierroksen haalarin ohi. Elkie väisti haalaria, mutta tuli kuitenkin perässä, eli ei tehnyt sentään nelitassujarrutusta.

Toisessa kohtaa kuljettiin tynnyrin ohi, joka lähtikin rymistelemään meidän perään. Elkie väisti, mutta tuli sitten nopeammin tynnyrin kuin kelkan luo.

Pimeässä huoneessa ei mennyt kovin hyvin, Elkie ei kovin tarmokkaasti etsinyt minua, löysi kuitenkin kun annoin sille pikku äänimerkin.

Jäljellä oli vielä jättää koira yksinään seinänviereen, mennä itse pois näköetäisyydeltä, ja katsoa miten koira reagoi kun kokeen tuomari lähestyy sitä ensin uhkaavasti ja sen jälkeen lempeästi. Elkie oli jonkin verran perääntynyt kun sitä uhattiin, ja ollut sitten ihan kaveria kun tuomari ei ollutkaan pahoissa aikeissa.

Stressaavan rupeaman päätteeksi viimeiseksi testattiin laukauspelottomuus. Elkie ei pelkää ilotulitusta eikä ukkosta, mutta se ei ole koskaan kuullut laukauksia, joten erityisesti tämän osa-alueen testaaminen oli itselle mielenkiintoista. Elksu ei ollut kahdesta laukauksesta moksiskaan, joten se todettiin laukausvarmaksi :)

Loppuhöpinät

Olen oikein tyytyväinen sekä Elkien pistesaaliiseen että itse kokeeseen ja tuomareihin. Vaikka luonnetestiä on jonkin verran parjattu ettei se välttämättä ole hyvä testaamaan muita kuin palveluskoiria, niin kyllä sillä mielestäni saa ihan vertailukelpoista tietoa koirasta kuin koirasta rodusta riippumatta, ovathan kaikki kuitenkin koiria.

Pitää myös muistaa, ettei korkea pistemäärä ole välttämättä se tavoiteltava asia, vaikka omasta mielestäni onkin sitä hienompaa mitä enemmän koira saa pisteitä ;) Ymmärtääkseni korkea pistemäärä osoittaa ainakin sen, että koira palautuu nopeasti pelottavista tilanteista ja säilyttää toimintakykynsä paineenkin alla, saa korjata jos olen väärässä... kuulemma tärkeintä kuitenkin on, että tietyt osa-alueet ovat plussalla, loppupisteistä viis, ja Elksulla juuri ne olivat plussalla.

Eräskin pienen kääpiökoiran omistaja kertoi, että ko. rotua on testattu tosi vähän, ja testatut koirat ovat saaneet n. 80 pistettä testistä. Tämä koirapa vetäisikin lähemmäs 130 pistettä, eli kerrassaan upea tulos rotu huomioon ottaen :)

Itselleni tuli todistettua, että 116 pisteen koira em. osa-aluepisteytyksin on helppo kotikoira, ja harrastusominaisuuksiltaan (agility) erinomainen. Tiesin myös jo etukäteen että Elkie on pehmeä, mutta sekin on vain makuasia pitääkö pehmeistä vai kovista koirista. Jos koira on oikein kova, niin sen kanssa voi olla kotioloissa vaikeaa, samoin tietysti liika pehmeys voi häiritä ihan arkielämässä.

Kokeen tuomarit ansaitsevat suuret kiitokset asiantuntemuksestaan! Testi tehtiin koiran ehdoilla, eikä koiraa missään tilanteessa järkytetty liikaa. En usko että Elkielle jäi ainakaan mitään traumoja, enkä pelkää viedä toistekin koiraa luonnetestiin. :) 

Onnittelut vielä samana päivänä testatulle Popalle + 215 pisteestä!!

Roihu pääsi sekä lauantaina että sunnuntaina paimentamaan. Ei mennyt yhtä hyvin kuin ne pari kertaa Päivin kurssilla, mutta jospa se tästä. Roihun erittäin herrasmiesmäinen käytös ja pässinpää pässit eivät ole helpoin mahdollinen yhdistelmä. Tehtiinkin sitten sunnuntaina niin, että Roihu ja Orm pääsivät yhdessä laitumelle. Orm saa lampaat kuitenkin hyvin liikkeelle, joten Roihulle annettiin tilaisuus kuvitella, että se sai lampaat liikkeelle ihan itse :) Lauantaina se saikin ne liikkeelle paremmin, mutta eilen ei vaan onnistunut.

Eilen oltiin myöskin nauttimassa upeasta veneilysäästä Hiidenvedellä. Mulla on vain yksi kappale koirien pelastusliivejä, joten ajattelin, että laitetaan se vanhimmalle eli Valolle. Mutta kun kävi ilmi, että Valo istuu vieressäni/nukkuu lattialla koko matkan ja Elkie&Roihu surffaavat veneessä edestakaisin, tuntui että sille oli enemmän käyttöä Elkien päällä. Selässä olevasta kahvasta saa näppärästi koiran nostettua takaisin veneeseen, jos päättää hypätä sieltä pois... täytyy kyllä käydä ostamassa vielä pari liiviä lisää, että niitä riittää jokaiselle.

Näin Roihu metsästää pärskyjä. Tosin se kyllästyi siihen hommaan aika pian.

Laivakoirat

Tilanne hallinnassa, sanoo tähystäjä :)

Roihu ja valonvälkettä

Vietettiin eilisilta järvellä Saken + koirien kanssa. Roihu sai olla hihnassa, ettei keksi hypätä veneestä pois kesken kaiken. Valolla ja Elkiellä on enemmän kokemusta, joten ne saivatkin olla vapaana. Käytiin moikkaamassa tuttuja eräällä lautalla, ja Valo päättikin hypätä heti lautan puolelle ja teki onnistuneen kerjäysreissun pullapalkalla.

Koirat olivat hienosti veneessä kun ajettiin hiljaa, mutta kovassa vauhdissa kaikkia alkoi hirvittää. Vaatii siis vielä vähän totuttelua. Roihu yritti jahdata veneen reunalla pärskyjä :) Ja kolme ensimmäistä sillan alitusta olivat sille järkytys, se luuli selvästi että silta putoaa niskaan. Neljännellä sillanalituksella se ei sitten maastoutunutkaan enää lattialle, vaan uskalsi olla tähystyspaikallaan, ks. yllä oleva kuva. :)

Agilityä

Tiistaina treenattiin agilityä ekaa kertaa ikuisuuteen (reiluun viikkoon, miten tuo väli tuntuikin niin pitkältä?). Elkiellä ja Roihulla oli ihan ihmeellisen paljon virtaa ja vauhtia! Ainahan niillä on vauhtia ja intoa, mutta sillä kerralla ne olivat jotenkin jopa yliaktiivisia. Treeneistä jäi oikein hyvä mieli, kuten myös torstain agilitytreeneistä. Pidin ensin pari tuntia muille treenejä, ja tein sen jälkeen Roihun kanssa saman radan + Elkien kanssa kontakteja. Vaikka luulin että tuo rata olisi meille vaikea, niin se onnistui lähestulkoon puhtaasti vippauksineen ja jaakotuksineen. Kyllä Roihu osaa, en ymmärrä mistä niitä hyllyjä oikein tulee.

Tottista

Torstaina oltiin myös tottiksessa, ja kyllä sillä saralla on vielä paljon tekemistä. Sivulletulo on hidas, seuraamisessa katse laskee alas, tuntuu että Roihun mielestä koko touhu on todella booooring.... mutta sitten kun oikein motivoimalla motivoin sen (lelulla), niin se seuraakin tosi hienosti. En ole tottunut, että motivoinnin eteen täytyisi tehdä enemmän töitä. Kyllä kai me kuitenkin vähän edistytäänkin, tosin pitäisi tehdä enemmän kotiläksyjä.

Juhannusohjelmat

Meillä ei kovin kummoista juhannusohjelmaa ole ollut, eilen tosiaan käytiin sentään kokkoa katsomassa, mutta tänään Sakke onkin sitten töissä. Me suuntaamme Marjulle paimennustreeneihin, ja sieltä mahdollisesti vielä iltalenkille vanhempieni luokse. Huomenna juhlistetaan kummityttöni Ilonan 2-vuotissynttäreitä, ja sen jälkeen olisi tarkoitus lähteä taas veneilemään, pääsipä venekärpänen puraisemaan minuakin. Ja sitten se uusi työviikkokin kolkuttelee ovella. Vielä pari viikkoa töitä, ja sitten alkaa taas kauan kaivattu kesäloma :)

No eipä tästä kännykuvasta paljoa näy, mutta viisi pässipoikaa siinä mässyttää heinää Marjun laitsalla. Suuret kiitokset Leenalle tästä ilosta! :)

Roihu on jo ollut mukana laitumen aitoja tarkastamassa, jotta lampaista tulisi sille mahdollisimman arkipäiväinen asia, eikä niiden vuoksi tarvitsisi turhia intoutua. Saas nähdä miten paimentelut alkavat sujua, tähän asti pojat ovat saaneet vain olla ja kotiutua. Eilen ainakin yksi pässi alkoi kovasti tuijottaa ja kuopia etusellaan, mahtavatkohan olla kovastikin luonteikkaita? ;)

Elkie sai minut eilen miltei paniikkikohtauksen partaalle katoamalla kotipihalta. Olin ensi alkuun aivan varma, että se on mennyt varastamaan naapuruston lasten jalkapallon ja pelaa sillä jossain (tätä on nyt muutaman kerran päässyt tapahtumaan kesken metsälenkin). Mutta kun jalkapallo olikin omalla paikallaan nurmikolla, iski huoli, missä Elksu on? Riistan peräänhän sillä ei ole hinkua, joten on miltei mahdotonta, että se minkään hajun perään lähtisi. Yleensä, olkoot missä tahansa, se tulee myöskin äkkiä takaisin kun vinguttaa vinkulelua. Mutta eipä tullut eilen, ei vaikka minä ja Sakke kuljettiin ympäri metsiä vinkulelujen kanssa, ja lopulta vielä vanhempanikin etsivät sitä, kun olivat joka tapauksessa meille tulossa.

Ehdin jo kauhistella miten sitä on varmaan purrut kyy ja se makaa jossain lähistöllä tuupertuneena, tai ilves tai susi tai haukka on vienyt sen (joo, tosi todennäköistä ;)). Tarinalla oli sitten onneksi onnellinen loppu, kun Elkie oli lopulta kävellyt naapurin ovesta sisään kuraisena, märkänä ja väsyneenä. Ja kun se ohjattiin talosta ulos, se oli bongannut myöskin rakastamansa jalkapallon ja rynnännyt pelaamaan sitä. Naapuri sitten saatteli Elkien kotiin kantamalla jalkapalloa kainalossaan... varmasti sillä oli jossain joku toinen jalkapallo jemmassa, en keksi mitään muuta syytä miksi se olisi ollut reilun tunnin verran omilla teillään. Eikä vinkulelutkaan kiinnostaneet, vaikka se on ihan varmasti ollut koko ajan jossain lähistöllä ja kuullut kun me sitä etsimme.

Vaikka tunti on yleisesti ottaen tosi lyhyt aika karkureissulle, niin mulle se on kyllä aivan liian pitkä. Sietämätöntä, kun ei tiedä missä koira huitelee... onneksi nurmikko alkaa olla nyt siinä kunnossa, että voidaan laittaa kotipihallekin vihdoinkin aita pystyyn.

Sunnuntain paimennukset sujuivat mielestäni jälleen varsin hienosti. Roihu on nyt enimmäkseen kurissa ja kuulolla, välillä toki jokin tilanne voi mennä vielä "yli" ja se lisää kaasua, muttei vedä lainkaan entiseen malliin rallia. Harjoiteltiin kuljettamisen lisäksi hakukaaren alkeita suuntakäskyineen. Juuri noissa hakutilanteissa vauhti kasvaa vielä liian suureksi, mutta kuljettamisessa se on varsin asiallinen poju, ainakin minun silmin katsottuna :) Toiveissa on, että tästä kesästä tulisi varsin paimennuspainotteinen, jotta edistyttäisiin nopeammalla aikataululla. Pillikin löytyy ja työmatkoilla on hyvin aikaa harjoitella sen käyttöä, nyt siitä irtoaa jo monen asteista ääntä ahkeran harjoittelun jälkeen. Mutta jos yritän jotain tiettyä vihellystä, se ei tietysti juuri silloin onnistu, ei ole ihan helppoa siis kuitenkaan.

Myös Luna-siskon omistaja Tanja seuraili treenejämme, ja otti myöskin kuvia, kiitos niistä!

On se kuulolla ;)

Hakukaaren alkeita harjoitellessa mentiinkin lujaa

Treenien päätteeksi käytiin Tanjan, Joskin ja koiralauman kanssa lenkillä, kiitos lenkkiseurasta! Tässä kuvassa ei ole ihan kaikkia koiria, mm. Elksu ja Valo pääsivät myös mukaan lenkkeilemään: